Aika riskaapeli otsikko, eikö? Uskallanpas silti. Oon nimittäin kyseisen ilmiön kokenut sen kuuluisan kantapään kautta. Ja ei, mä en tarkoita sitä, etteikö surullinen saisi olla. Totta kai saa! Ja aika maailmanluokan supermies/-nainen/-androgyyni saisi kyllä olla, jos ei negatiivisia tunteita koskaan kokisi. Pahoja asioita tapahtuu, mutta niistä aiheutunut suunnaton mielipaha on hetkellistä. Esimerkiksi perheenjäsenen kuolemasta ei välttämättä pääse koskaan yli, mutta asian kanssa voi halutessaan oppia elämään.
Yksi niistä harvoista luonteenpiirteistä mitä mä en voi sietää, on perusnegatiivisuus. Niin turhaa että tukka irtoaa! Kuka tahansa perusedellytykset omaava voi vaikuttaa siihen, kuinka syvältä tai vähemmän syvältä se oma elämä on. Ja mitä saatanaa, onko meillä oikeasti (huolimatta tästä läpimädästä yhteiskuntaorganisaatiosta byrokratioineen) niin loisteliaat oltavat, että siihen loputtomaan ulinaan löytyy aina syy jos ei muusta, niin siitä kuinka elämä on tuskaa kun sain joululahjaksi valkoisen iPhonen sijaan mustan.
Kokosin -tiivistetyt versiot- niistä volinan aiheuttajista ratkaisuineen, joihin olen omalta osaltani useimmin törmännyt, jotta olisi edes yksi asia vähemmän vääntämässä naamaa nors... Siis mutkalle. Enjoy!
''Mulla ei ole rahaa elämiseen''
Hae töitä. Niiden saaminen ei ole itsestäänselvyys, mutta aina on parempi hakea kuin olla hakematta. Ja ole aktiivinen! Jos olet opiskelija, nostat luultavasti opintotukea. Jos se ei riitä, nosta opintolainaa. Jos et opiskele/et ole oikeutettu Kelan tukiin/muut tuet eivät (opintolainankaan jälkeen) riitä perustoimeentuloon, on aina olemassa toimeentulotuki. Perusosat yksinasuvalla aikuisella ovat 480,20€, (tarkistin äsken stm:n sivuilta) ja sillä tulee kyllä yksi ihminen kuukauden toimeen.
''Tyttö/poikaystäväni kohtelee minua huonosti''
Niin, ota toki ensin puheeksi asianomaisen kanssa. Infoa, että lähdet käpälämäkeen jos suhteen laatu ei ota muuttuakseen. Eikö tehoa? No jätä se, saatana! Kukaan muu kuin sinä itse et ole vastuussa omasta onnellisuudestasi. Kenenkään ei tarvitse elää huonossa parisuhteessa vaikka se Markku-Petteri tai Pirkko-Ursula lupaa kerta toisensa jälkeen, että en mä sua enää lyö, en mä enää petä sua, eilinen oli varmasti viimeinen kerta kun haukuin sua niin. Eipä tule näin äkkiseltään mieleen toista yhtä persemäistä asiaa kuin jatkuvat tyhjät lupaukset muuttumisesta. Syvällä kokemuksen rintaäänellä voinen todeta: Ei se muutu.
''En voi olla onnellinen, koska olen sinkku''
Voitpas. Ei sun elämänlaatusi ole riippuvainen siitä, ootko jo löytänyt toisen puolikkaasi. Kyllä se löytyy sitten kun on löytyykseen. Sen sijaan nauti vielä siitä, että voit elää just sellasta elämää kuin sä haluat. Ja jos onnellisuus vaatii mielestäsi sen jokapäiväisen kylki kyljessä kyhjöttämisen kultsimussupikkuhöpö-össöttimen kainalossa Salkkareita tuijotellen Martta-tädin lahjoittamalla 60-luvulta peräisin olevalla sohvalla ahtaen sipsiä naamaan niin, että rasvasolut tanssii ripaskaa, niin sun on aika laajentaa ajatusmaailmaasi. Ja pssst... Käsi pystyyn sellaiset, jotka haluavat rinnalleen ripustautuvan riippakiven? En minä ainakaan.
''Kaukokaipuu vaivaa''
Ala mennä sitten niinku olis jo! Elä, ihminen! Ai, arvatenkin raha (tai tarkemmin sen puute) on the main problem? Tuskin, jos todella haluat matkustaa. Joko lamppu syttyi? Ai ei? Etsi sanakirjasta verbi säästää. Jokunen euro viikossa tuskin kaataa kenenkään budjettia. Jos laitat 7€ viikossa syrjään, pääset kolmen vuoden kuluttua tonnillasi jo melkoisen kauas. Mikäs sen parempi motivaattori kuin tieto siitä, että kunhan tarvittava määrä pätäkkää on kasassa, ovet haaveet unelmamatkasta muuttumassa todeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti