Ah, tuo niin tutuksi tullut ilmiö-harvoin satun Balancelle sellaisena päivänä menemään, ettei siellä muutamalla sporttimammalla olisi myös ~metrin pituinen mukula mukana. Joo, joskus vanhempien on ehkä olosuhteiden pakosta otettava lapsi mukaan salille, mutta silloin voisi edes katsoa kunnolla kersansa perään. Sen kun tietää, ettei pieni lapsi kauaa pysy paikallaan, tuskin olisin itsekään vaahtosammuttimen kokoisena pysynyt varsinkaan paikassa jossa on niin paljon kaikkea uutta ja kiinnostavaa-ja lapsen uteliaisuus on äkkiä siltä vakaviinkin onnettomuuksiin. Mulla ainakin vastaavassa tilanteessa koko ajan takaraivossa nakuttaa että missähän se lapsukainen viilettää, toivottavasti ei tuu toistojen aikana lähelle. Pelkästään se pelko, kun tietää (varomattoman) lapsen juoksentelevan salilla riittää pilaamaan treenin.
Entä, jos lapsi tulisi ympärille hyörimään jonkun tempauksen aikana ja keskittyminen herpaantuisi? Kenen vika? Jotkut kun siellä salilla nostelevat sellaisia romuja, että on äkkiä henki pois sellaisen alle jäädessä.
Aivan omaan kastiinsa lukeutuvat sitten nämä vanhemmat, jotka ottavat talouspaperirullan kokoisen hajuherneen mukaansa kuntosalille. Muutaman kuukauden ikäiset ihmisenalut harvemmin juoksentelevat ympäriinsä elävänä muistutuksena henkivakuutuksen tärkeydestä, mutta yritäpä pysyä viilipyttynä juoksumatolla juostessa, kun vieressä huutaa toukka hyeenan lailla kantokopassa.
Yksi kysymys vielä. Kuka korvaa, jos jotain sattuu?
Lapsiparkilliset kuntosalit, pliis, lisääntykää.
Anygays, viikonloppu meni oikein rauhallisissa merkeissä. Perjantai-ilta hujahti Jennan kanssa lenkkeillessä, ja lauantai taas tyttöin kanssa saunoessa ja möllöttäessä. Akkujenlatausviikonloppu kerrassaan. Jaksaapahan ensi perjantaina riehua-synttäripippalot tiedossa nääs, jau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti