Pari sanaa valinnoista

Moikka vaan ja terveisiä täältä sohvannurkasta :--) Päivät alkaa aina paljon paremmin, kun paistaa aurinko. Ja on kevät. Vaikkakin aamulla sipsutellessa pitkin Lönnrotinkatua olotila muistutti lähinnä lumisokeaa vanhusta, kun joka puolella näkyi vain valkoista. Melkein teki mieli juosta käsi ojossa peittääkseni tuo näköelimiäni trollaava möllykkä taivaalta, mutta  *köhköh* väärinkäsitykset välttääkseni  tyydyin kipittämään silmät verestävinä. Ja sen vaan sanon, että siitä näystä ois itse kukin voinut saada ei-toivottuja mielleyhtymiä. (Ja ei, en ole saanut aikaiseksi ostaa arskoja vieläkään.)

Ihana aurinkoinen Kajaani ♥

Mutta asiaan. Oon pyöreesti sanottuna noin seitsemän miljoonaa kertaa saanut perustella kanssaeläjilleni valintojani elämäntapojeni suhteen. ''Miks et sä lähde tänään kaljottelemaan?'' ''Ei sun tarviis käydä lenkillä'' ja ''Miksetsä nyt ota lisää tota täytekakkua?'' ovat mulle ikävän tuttuja fraaseja.Yllätävän paljon sitä oletetaan voivamme päätellä muista kaltaisistamme sen perusteella, mitä he naamaansa lappavat tai ovat lappamatta.

Tällä pallolla on katsokaas niitä, joiden päivä ei käynnisty ilman pullakahvetta vaikka lääkäri nimenomaan kielsi, ne ne vasta ovat rentoja tyyppejä! Osaavat nauttia elämästä. Eihän ne muutamat (lue:20) ylimääräistä kiloa miestä (tai naista) pahenna, naatitaan naatitaan nyt kun täällä kerran ollaan. Ja sitten on niitä takakireitä raejuustohiiriä. Salillakin pitää ravata hikoilemassa monta kertaa viikossa. Varmaan aika kuivaa elämää semmonen. Kieltäytyä nyt Marja-tädin uppopaistetuista hillomunkeista, herranen aika. Ei oo ihmisten touhua tommonen.

Suomeksi sanottuna kaavoista poikkeavaa, terveellisin pyrkimyksin varustettua ihmistä kummastellaan kovaan ääneen ja katsotaan nyrpeämmin kuin B-luokan alennusmakkaraa. Ethän sinä nyt yhdestä munkista mihinkään liho! Ota nyt, otaotaotaota! Vieläkös sinä treenaat? Ai lenkilläkin käyt? Miksi? Onkohan tuo enää ihan tervettä? Onko sulla joku ortoreksia vai?

Herää kysymys, miksi kukaan jaksaa uhrata niin paljon mielenkiintoa muiden elämään, että kokee olevansa oikeutettu kyseenalaistamaan toisten ruokavaliota ja liikuntatottumuksia? Miksi halu elää terveellistä elämää täytyy aina perustella monelta kantilta ikäänkuin anteeksipyydellen? Enhän mäkään mene kysymään kahvilassa ylipainoiselta ihmiseltä, että hei, miks sä syöt tota pullaa, eikö kannattais vähentää? Miks et sä treenaa?

Lauhkeinkin lammas kyrpiintyy moiseen uteluun jossain vaiheessa (kuin pieni orava kun käpy oli jäässä jne..). Ei kukaan jaksa Naantalin aurinkona työpaikan kahvipöydässä viisi kertaa viikossa selittää juurta jaksain, miksi syö niinkuin syö. Siksi mä oonkin ottanut tavakseni vastata noihin kyselyihin yksinkertaisesti, että Koska mä haluan. Eipä vastapuolikaan yleensä siihen mitään piikikästä enää keksi. Se minun syömisistäni, keskustelunaiheenvaihto, hyvä, kiitos.

Pidä sinä pizzasi, ja anna minun pitää palautusjuomani. Aamen.

Päivittäisessä käytössä oleva tuote, jonka en kuitenkaan usko minua ihmisenä määrittelevän :D

P.s. Ja ihan pikkuisen on joskus saattanut suupielet nykiä kännipirkon tai -petterin tiedustellessa, että mikä shun onghelma on, mikshetshä juo thänään? Ota khalja, mää tarjoon, rairai!